KEMILÄN SEUDUN METSÄSTÄJÄT RY

Reilu vuosi sitten seuran vuosikokouksessa allekirjoittanut tuli valituksi seuran uudeksi puheenjohtajaksi omaksi ja varmaan monen muunkin hämmästykseksi. Pentin, Eeron ja Pertin jälkeen sain suuret saappaat täytettäviksi, mutta onneksi kotoa löytyy runsaasti villasukkia. Lisäksi sain hyvässä iskussa olevan ja aktiivisen seuran, jota pyrin parhaan kykyni ja kokeneempien avustuksella viemään eteenpäin.

Oma vaatimaton urani metsästäjänä ajoittuu vuosituhannen vaihteen jälkeiseen aikaan ja eläkevuosina luonnollisesti aikaa harrastukselle on ollut enemmän. Hirviporukkaan kuuluminen on metsästyksen lisäksi tarjonnut mahdollisuuden tutustua isoon osaan jäsenistöä.

Se on ollut tärkeässä roolissa paikkakunnalle sopeutumisessa ja monenlaista apua on sitä kautta löytynyt. Kiitos siitä.

Yhteisöllisyyden vaaliminen on varmasti kaikkein merkityksellisintä metsästysseuran toiminnassa. Jokaisella seuran jäsenellä on luonnollisesti vapaus harrastamiseen omista lähtökohdistaan. Itse nautin ehkä eniten jänisjahdista oman koiran kanssa.Tärkeintä on, että kaikki


tapahtuu sääntöjen ja pykälien puitteissa, jotta voimme olla ylpeitä toiminnastamme ja kannamme vastuumme yhteiskunnan asettamien paineiden alla. Ne paineet eivät ole ainakaan vähenemässä, mutta oikein toimimalla ne kestetään ja saamme jatkossakin nauttia hienosta harrastuksesta. Toivotan antoisia jahtikausia vastedeskin.

Ossi Lehmijoki 

PS kuluva vuosi on seuramme 50. eli on syytä juhlaan. Vuosikokous päätyi siihen, että juhlimme lokakuussa hirvipäivällisen yhteydessä, jolloin toivottavasti mahdollisimman moni pääsee mukaan.

1960-luvun loppupuolella heräsi ajatus Kemilän-Lämsän- ja Hiltusenkylien alueet kattavan suur-
metsästysseuran perustamiseksi.
Puuhamiehinä silloin oli alueen koulujen opettajat, jotka kaikki olivat innokkaita metsästäjiä.

Perustamiskokous oli Kemilän koululla, mutta seura jäi perustamatta.
En tiedä tarkkaa syytä, mutta luultavasti oli kylien välisiä rasitteita, joka esti seuran syntymisen.

Melko pian tämän yrityksen jälkeen Lämsänkylän ja Lusmingin alueelle perustettiin Lämsän Erämiehet
niminen metsästysseura. Tästä seurasi, että meidän kylän alueilla alkoi ilmetä luvatonta metsästystä,
koska se oli ilman järjestäytynyttä seuraa.

Meidänkin alueen metsästäjien ja maanomistajien keskuudessa kypsyi ajatus seuran perustamisesta.
Siten järjestäytymällä saataisiin metsästysasiat paremmin kuriin.

Niinpä toukokuun 4 päivänä 1975 kokoontuivat asiasta kiinnostuneet henkilöt Kemilän koululle ja
päättivät perustaa KEMILÄN SEUDUN METSÄSTÄJÄT nimisen metsästysseuran.
Seuran alueiksi tulivat Kemilän- Haukiniemen- ja Hiltusen-kylien alueet.

Ensimmäiseen johtokuntaan tulivat valituiksi Pentti Murtovaara pj., Olavi Haataja vpj., Pentti
Halonen, Yrjö Parkkisenniemi, Matti Murtovaara, Paavo Isopoussu ja Eero Karjalainen.
(Paavo Isopoussu ja Eero Karjalainen Hiltusen edustajia.)

Aluksi toiminta haki uomiaan ja ensimmäisenä vuonna saatiin vuokrattua metsästysmaita
n. 3000 ha ja jäseniäkin kertyi 82 kpl, joista metsästäviä oli 62.
Metsästävät jäsenet voidaan tietää, koska he maksavat vain jäsenmaksun.
Nykyisin pinta-alaa on n. 9000 ha ja jäseniä lopulle 300, joista metsästäviä vuosittain 100 – 150.

Jo seuraavana vuonna -76 Hiltusen puoli erosi ja liittyi Kallioluoman seuraan, josta tuli uusi seura
Kallioluoma-Hiltunen - nykyisin sen nimi on Penikan Erä.
Hiltustelaisten eroamisen ymmärtää, koska heidän metsästysmaat olivat kokonaisuudessaan
Naamankajärven eteläpuolella.

Paavo Isopoussu ja Eero Karjalainen erosivat johtokunnasta ja heidän tilalle valittiin Ilmo Karvonen
ja Hannes Törmänen.
Tällöin sovittiin, että johtokunnan jäsenet olisivat mahdollisimman kattavasti seuran eri puolilta,
ja se on aikalailla pitänyt tähänkin saakka.

V.-79 Pentti Murtovaara halusi pois pj:n tehtävistä ja tilalle valittiin Yrjö Parkkisenniemi kysymättä
suostumusta, niinpä heti seuraavana vuonna puheenjohtajaksi valittiin Pentti Murtovaara uudelleen.
V.-79 Viljo K Kurvinen valittiin johtokuntaan ja v.-80 Yrjö Parkkisenniemi jäi pois johtokunnasta.

Valittaessa henkilöitä luottamustehtäviin, pitää olla valittavan henkilön suostumus asiaan, ettei homman
hoitaminen lopu tai on puutteellista. Vastaavanlaisiakin tapauksia on (Mikko Nevala) onnistunut.

V. -81 johtokuntaan Ilmo Karvosen tilalle valittiin Ari Pesonen.

Olen maininnut 25 v. historiikissa, että koko 80-luku oli seuran kannalta kiivasta rakentamisen aikaa,
mutta nyt kun katsoo tilannetta, niin myös 2000-luvun ensimmäiset 10 vuotta olivat kovaa rakentamista.

80-luvun alkuvuosina alkoi hirvenhiihdon harrastus leviämään jäseniemme keskuuteen, niinpä v.-83
päätettiin rakentaa oma ampumaharjoittelupaikka Kemilän koulun seutuun.

Lyydia Pesoselta vuokrattiin tontti Kaivolammen itäpäästä, johon rakennettiin 80 taulupaikkaa
käsittävä rata. Kysymyksessä ei ollut ampumarata vaan ns. virallinen ampumapaikka, jolle saatiin
viranomaisten hyväksyntä.
Näin saatiin paikka, missä voitiin kilpailuja ja metsästykseen liittyviä ammuntoja, sekä ampumaharjoittelua.

V.-83 johtokuntaan Matti Murtovaaran tilalle valittiin Eino Karjalainen.
Sinä vuonna laadittiin seuralle erillinen hirvenmetsästyssääntö, jossa määriteltiin vastuut, velvollisuudet
ja seuraamukset. Näin hirviporukan jäseniä kohdeltaisiin tasapuolisesti ja myös metsästyksen johtajan
toiminta helpottui huomattavasti.

Monet kritisoivat sitä armeijan touhuksi, mutta kun seurueessa alkaa olla yli 50 jäsentä, empä keksi
parempaa konstia hallita, turvallisesti ja joustavasti porukkaa.
Mielestäni kaikki ovat asian takana ja säännöthän ovat vain niitä varten, jotka eivät halua noudattaa
yhteisiä pelisääntöjä sekä muuten kritiikkiä esittäviä kohtaan.

Samalla otettiin käyttöön ns. hirvipäiväkirja, johon jahtivouti on velvoitettu kirjaamaan kaikki hirven-
metsästystapahtumat vuosittain.
Täytyy sanoa, että kun sitä lukee, tuntuu kuin lukisi jotain romaania, niin hyviä juttuja siellä ilmenee.
Siihen on kirjattu jokaisen metsästyspäivän tapahtumat, kaadot, jne.

Olen 25 v. historiikissa maininnut, että päiväkirja on arvokas seuran 50 v. juhlien aikaan, mutta
se on jo nyt hyvin arvokas.
Kuulemme vielä tänään otteen kirjasta yhden päivän osalta.

V. -84 oli jo metsästysmaita vuokrattuina n. 8000 ha joten silloin se on ollut melko kattava seuran
toimialueesta, koska pinta-ala ei ole lisääntynyt sen jälkeen kuin n. 1000 ha.

Johtokuntaan Ari Pesosen ja Hannes Törmäsen tilalle tulivat Juhani Määttä ja Osmo Törmänen.

V. -85 seuramme voitti 1 palkinnon Kuusamon RHY:n seurojen välisessä toiminta- ja
riistanhoitokilpailussa.

V. -86 johtokuntaan vpj. Olavi Haatajan tilalle tuli Ensio Partala ja vpj:ksi valittiin Viljo Kurvinen.

Sinä vuonna tälle tontille rakennettiin hirviliiteri, johon tulivat asianmukaiset nylkemis- ja paloittelutilat.
Paloittelutila tehtiin lämpimäksi, liiteri varustettiin viemäröinnillä.

Liiterin paikka vuokrattiin Kemilän maamiesseuralta, joka silloin omisti myös tämän talonkin.

Mainittu vuosi oli tuolloin jäsenistön voimannäyte.
Rakennettiin hirviliiteri, järjestettiin hirvenhiihto- ja –juoksukilpailuja 8 kertaa, pidettiin 3:t tanssit,
suoritettiin latupohjien raivausta, hiihtoladun kunnossapitoa, sekä tietysti tarpeelliset
riistanhoitotyöt.

Talkoopäiviä kertyi n. 400 kpl= 4 pv jokaista metsästävää jäsentä kohti ja kun tietää, että kaikki
eivät osallistu talkoisiin, on jollekin tullut toimintaa kylliksi.

Jälleen tuli 1p. RHY:n toiminta- ja riistanhoitokilpailussa.

V.-87 rakennettiin hirviliiterin yhteyteen vielä grillikatos, missä voidaan viettää makkaranpaistohetkiä
esimerkiksi metsästyksen yhteydessä ja kyllä siinä myös tanssiväkikin tykkää istuskella ja rupatella
tanssin lomassa.

V.-87 Juhani Määttä aloitti hirviporukanjohtajan tehtävät ja on siitä lähtien hoitanut hommaa näihin
päiviin saakka ja loppua ei ole näkyvissä. On luultavasti hoitanut hommat hyvin.

Seuralle jälleen 1p. RHY:n toimintakilpailussa.

V.-88 perustettiin seuran alueelle metsäkanalintujen laskentareitti - riistakolmio.
Aiempina vuosinakin laskettiin riistaa, mutta reitti oli erilainen.

Myös tämä vuosi oli vilkas toimintavuosi ja voitto tuli RHY:n kilpailussa.

V.-89 johtokuntaan Eino Karjalaisen tilalle valittiin Timo Härmä.

Samana vuonna ruvettiin maamiesseuran kanssa yhteisesti hommaamaan valaistua kuntorataa
Kemilän koulun ympäristöön, joka oli myös suuri talkoovoimaa vaativa työ.
Kunnan myötämielisellä tuella asiasta tuli tosi ja lehdistön läsnä ollessa kunnanjohtaja Erkki Juntunen
avasi radan tammikuussa -90.

Samalla laitettiin valaistus ampumapaikalle.
Näin hirvenhiihtäjät pystyivät kaamosaikaan iltaisinkin harjoittelemaan ampumista.

Hirvenhiihdosta muodostuikin seurallemme erittäin merkittävä toiminta- ja harrastusmuoto.
Se on erittäin sopiva harrastus metsästäjille - korostuuhan siinä hyvä ampumataito.

80- luvun lopulla ja 90-luvun alkuvuosina panostettiin suuresti pienpetojen hävittämiseen.
Oli monia pienpetopyyntikilpailuja, sekä maksettiin ns. tapporahaa jota nykyisin kutsutaan
kulukorvaukseksi.

Saalistilastojen mukaan kymmenen vuoden aikana saatiin saaliiksi 150 kettua, 50 näätää 450 villiminkkiä
ja varislintuja 600 kpl.
Melkoinen määrä verottamassa riistaa ja luontoon jäädessä määrät olisivat moninkertaiset.

V.-91 opettaja Aimo Hyytiä suunnitteli seurallemme logon ja viirin.
Logo symbolisoi vanhaa eränkäyntiä keihäänkärjen kuvalla, sekä nykyaikaa hirvenhiihtäjän sauvan
kuppisomman muodossa, molemmat ovat hirvenhiihtäjän sauvoja, aikaväli on vain noin sata vuotta.

Huvitoimintakin tanssien järjestämisen muodossa aloitettiin edellisenä vuotena kolmilla tansseilla,
mutta v.-91 järjestettiin 6:t tanssit tässä talossa.
Se vuosi oli todella vilkas toimintavuosi.
Esimerkkinä luen toimintakilpailun ilmoituslomakkeen, josta ilmenee, mitä kaikkea seurassa tehtiin
vuoden aikana.

V.-92 ja -93 jatkettiin vilkasta tanssitoimintaa, jolla yritettiin myös kerätä varoja rakennushommiin.

v.93 oli ns. tv-tanssit, TV2:lle kuvattiin dokumenttielokuvaa rajaseudun ihmisistä. johon
tanssikohtaus sijoittui.

Samana vuonna Kaamos TV:n aloitteesta kuvattiin videofilmi hirvenmetsästyksestä .
Alueen mökkiläinen Paavo Noponen teki filmiin runon, joka voidaan esittää rallina vesivehmaajenkan
sävelin.

Tänäkin vuonna saatiin 1p. RHY:n toim.kilpailusta, v.sta 85 joka vuosi seuramme saavutti 1p. eli
9 kertaa peräkkäin.
Tämän jälkeen 1 palkintoja ei tullut muutamaan vuoteen.

Tanssitoimintakin ajettiin alas, koska taloudellinen tulos alkoi hiipua kävijöiden vähetessä ja olihan
se aika työlästä järjestäjillekin.

V.-95 johtokuntaan Ensio Partalan tilalle valittiin Vesa Jokela.
RH-piirin järjestämään metsästyksenvartijakoulutukseen osallistui 7 jäsentä.

Seuraavana vuonna Kuusamossa järjestettäviin hirvenhiihdon SM-kisoihin koulutettiin toimitsijoita 30 kpl.
Seuramme oli yksi kisojen järjestämisvastuuseura.

Hirviliiteri liitettiin kunnalliseen vesijohtoverkkoon, jolloin vesiongelmakin poistui syksyn nylky- ja
paloittelupuuhista.

V.-96 Kuusamossa pidettiin hirvenhiihdon SM- kisat, pääjärjestämisvastuussa oli Kuusamon Ampujat
apunaan 5 metsästysseuraa, joista seuramme oli yksi.
Kisoissa tarvittiin n. 300 toimitsijaa, joista seuramme osuus oli 30 kolmena eri päivänä.

V. -98 edesmenneen Osmo Törmäsen tilalle vuodeksi valittiin Heimo Törmänen.
Järjestettiin retki Oulun erämessuille.

V.-99 valittiin johtokuntaan Eero Halonen Heimo Törmäsen tilalle.

2000 vuonna johtokunta uudistui merkittävästi, niinpä Pentti Murtovaara vapautettiin pj:n tehtävistä ja
nuijan otti haltuunsa Eero Halonen. Eeron siirryttyä pj:ksi johtokuntaan valittiin nuori mies Mika K Määttä,
sekä Viljo Kurvisen jäätyä pois, tilalle poikansa Esa Kurvinen, samalla Vesa Jokelasta tuli vpj.
Tämä oli todella hieno nuorennusleikkaus uuden vuosituhannen aluksi.

4.11.2000 järjestettiin seuran 25-vuotisjuhlat Kemilän koululla, juhlia kunnioitti läsnäolollaan
riistapäällikkö Keijo Kapiainen. Hän ojensi seuralle Oulun riistanhoitopiirin pöytästandaarin (viirin).

Seuraavina vuosina panostettiin kovasti riistanhoitotoimintaan.
Riistapeltojen viljelyä lisättiin voimakkaasti, joka vaikutti osaltaan hirvikannan voimistumiseen siten,
että niitä saatiin jäämään entistä enemmän seuran alueelle.

2001 kilpailutoiminta oli edelleen vilkasta.
Järjestettiin 3:t hirvenhiihdot, 3t hirvijuoksut ja pilkkikilpailut.

Sitten tuli mukaan Iivaaran-hiihtolaturetken järjestäminen ja ajankohdaksi valittiin Pääsiäislauantai.
Ensimmäisellä kerralla osallistujia oli 55 kpl.

Sinä vuonna tehtiin retki myös Oulun erämessuille.

Johtokuntaan Timo Härmän tilalle Aimo Törmänen.

2002 riistapeltoja oli jo 9 kpl, käsittäen n. 5 ha peltoalaa, vesilintujen ruokintapaikkoja oli 3,
pesimä-pönttöjä luonnossa lähes 100 kpl, riistanhoitotalkoita kertyi 80 miestyöpäivää.

Marko Pesonen voitti arvonnassa metsästysaseen valtakunnallisessa pienpetopyyntikilpailussa.

2003 jälleen retki Oulun erämessuille.
Johtokunnassa yhtäjaksoisesti 28 v. ollut Pentti Halonen jäi pois ja tilalle valittiin Reijo Pesonen.

22.7.2004 kauppakirjalla hankittiin tämä talo ja tontti omistukseen Kemilän maamiesseuralta.
Näin voitiin alkaa kehittämään tätä paikkaa kunnolla.

Tämä talo oli alkanut mennä huonoon kuntoon mms:n toiminnan loputtua kokonaan ja tässähän ei ollut
mitään lämpöeristeitä missään ja perustuskin oli vain kivien päällä.

2005 seurassa oli jäseniä 283, vuokramaita lähes 8400 ha, hirvijahdissa n.9100 ha (700ha vain hirvelle).
Riistapeltoja oli viljelyssä 13 kpl käsittäen 7 ha pinta-alan, nuolukiviä 50, vesilintujen
ruokintapaikkoja 7 kpl.

Samana vuonna oli jälleen Kuusamossa hirvenhiihdon SM-kisat ja seuramme jälleen mukana 32
talkoolaisen voimin.

Seuran taloa kunnostettiin siten, että vesikatto uusittiin ja perustuksia parannettiin.
6:t talkoot - mukana keskimäärin 35 jäsentä.

2006 talon remontointi jatkui lattian uusimisella, johon laitettiin myös lämpöeristys.
Hirviliiteriä myös uusittiin ja viranomaiset hyväksyivät sen viralliseksi nylkyvajaksi.

Hirvikanta oli ollut koko 2000-luvun erittäin hyvä.
2006 kaadettiin 16 aik. ja 17 vasaa ja silti alueelle jäi 41 hirveä, josta tiheydeksi tulee 4,6 /1000 ha:lla.
Kuitenkin lohkon alueen hirvitiheys oli vain 3/1000 ha:lla.

2007 järjestettiin ensimmäisen kerran hirvipäivällinen omalla toimitalolla. Kävi 125 ruokailijaa.

Samana vuonna metso rauhoitettiin eka kerran.
Metsollahan on ollut kiintiö ainakin 20 v. ajan - sallittu vain vuosittain yksi lintu/ jäsen.

2008 remontoitiin hirviliiteriä ja tehtiin uusi varastorakennus sekä halkoliiteri.
Rakennustalkoita oli 15 kertaa keskimäärin 20 osallistujaa kerralla lisäksi oli pienryhmien talkoita 10 kpl.

Hirviä kaadettiin ennätysmäärä 20 aik.+ 20 vasaa, siltikin tih. jäi 4,7/1000 lla ha:lla.
Metson rauhoitus jatkui.

2009 hirviä ammuttiin jälleen paljon 25+12, kanta edelleen voimakas 4,2/1000 ha:lla.

Hirvijahtiin myytiin lupa 5 henkilön seurueelle - he olivat mukana seuran jahdissa ja saivat
mukaansa 2 aikuista hirveä.

2010 Eero Halonen kieltäytyi jatkamasta pj:n tehtäviä ja Pentti Murtovaara joutui jälleen ottamaan
tehtävän hoitaakseen - joskin väliaikaisesti - kunnes tilalle saadaan uusi henkilö.
Johtokunta olikin pysynyt samana edelliset 6 vuotta, mutta nyt Vesa Jokela vaihtui Turo Murtovaaraan,
Esa Kurvisesta tuli vpj.

Samana vuonna seuralle anottiin Myötäle ry: n rahoitus kehittämishankkeelle, jolla rakennettiin
asianmukaiset Wc-tilat hirviliiterin yhteyteen, LVI-laitteet uusittiin sekä saneerattiin liiterin keittiötilat.
Hankkeessa tehtiin talkootöitä 1601 tuntia ja konetöitä 26 t..
Tiedot tarkat hankkeen vuoksi.

2011 talkootöitä tehtiin edelleen paljon - Juhani Määtän kirjanpidon mukaan 712 tuntia - n. 150 työpäivää.
Talkoita tehtiin riistanhoidossa, kilpailujen- ja huvitoiminnan toimitsijoina, riistalaskennoissa,
ampumalavojen teossa ja muussa rakentamisessa.

Joskus on pitänyt siirtää jonkin homman rakentamista, ettei porukka ala väsymään suuren talkoomäärän
vuoksi, vaikka suurin osa tekee sen halusta seuran toiminnan tukemiseksi.

Johtokuntaan Mika Määtän tilalle valittiin Pertti Koski.

2012 jatkettiin toimitalon remontointia, Myötäle ry:n yhteishankkeen rahoituksen tuella rakennettiin terassi,
perkoila ja uusittiin ulko-ovet.
Tässäkin hankkeessa kertyi talkoita yli 800 tuntia.

Johtokunnan pj:ksi valittiin Pertti Koski, näin Pentti Murtovaaran väliaikainen pj:uus lakkasi.
Johtokuntaan valittiin jälleen Timo Härmä.

2013 toimitalon ikkunat uusittiin, tähänkin saatiin osarahoitus Myötäleen yhteishankkeesta.
Hirvipäivällisellä kävi ennätysmäärä henkilöitä, 170 kpl.

2014 toimintakertomuksesta ilmenee, että jäsenmäärä on 294,metsästäviä oli 128, vuokramaita 8866 ha,
hirvijahdissa 9423 ha. riistapeltoja 177 7 ha, vesilintujen ruokintapaikkoja 8 kpl, nuolukiviä 40 kpl,
irtosuolaa 120 kg ja varishäkkejä pyynnissä 3 kpl.

Pienpetojen pyytäjille maksettiin kulukorvausta ketusta ja supikoirasta 25 , näätästä 15   ja villiminkistä 10  .
Hirviä kaadettiin 16 aik. + 10 vasaa.
Hirviä jäi alueelle 50.
Hirvitiheys 5,2/1000 ha, lohkolla tiheys vain 2,5.

Tänä vuonna järjestettiin jälleen hirvenhiihdon SM-kisat Kuusamossa ja seurallamme oli vastuullaan
arvioinnin järjestäminen, jossa oli toimitsijoina yli 30 seuran jäsentä.

Tarkasteltaessa johtokunnan jäsenien toimikausia, ylivoimaisesti pisimpään siellä on ollut ja on edelleen
Juhani Määttä 32 vuotta ja sitten Pentti Halonen 28 vuotta ja allekirjoittanut 25 vuotta.
Nämä ovat pitkiä toimikausia ja on hyväksyttävää, jos virtaa riittää hoitaa hommaa kunnolla.
Itse ajattelin asiaa niin, että seuraajan pitää olla kiinnostunut asiasta, että asia tulee hoidetuksi kunnolla.
On korvaamaton vahinko, jos näinkin suuri työmäärä, mitä seurassamme on tehty, valuu hukkaan, joten
tulevaisuudessa hoitakaa homma hyvin.

Seurassamme on aktiivisia toimijoita palkittu vuosittain seuratoiminnasta, johon kuuluu kaikenlaista ahkeraa
toimintaa seuran hyväksi.
Myös kilpailutoiminnasta on palkittu menestyneitä jäseniä tai muuten ahkerasta kilpailujen hyväksi tehdystä
työstä. Samoin pienpetopyyntikilpailussa on jaettu palkinnot 3:lle parhaalle.

Seuratoiminnasta on palkittu; Vesa Jokela, Mika Määttä, Ari Pesonen, Väinö Soivio, Heimo
Törmänen, Leo Säkkinen, Pentti Murtovaara, Sulo Pesonen, Viljo Kurvinen, Pentti Halonen,
Juhani Määttä, Kari Mustaniemi, Eino Karjalainen, Kauko Lämsä, Eino Vanttaja, Pertti Koski,
Helge Määttä, Veijo Korhonen, Reijo Törmänen, Eero Halonen, Heikki Pesonen, Pirkko Palosaari
ja Jouko Niikkonen.

Kilpailutoiminnasta; Kyösti Kurvinen 9 kertaa (4 hirvenhiihdon SM), Mauno Kokkila, Pentti Pesonen,
Juhani Säkkinen, Eero Halonen 3k.(kennel), Olavi Haataja, Ilkka Kytönen, Kari Mustaniemi,
Ilkka Karvonen, Pasi Pesonen (kennel)

Pienpetopyyntikilpailun on voittanut; Mika K Määttä 18 kertaa, Olavi Mustaniemi 3 kertaa, Olavi Soivio,
Marko Pesonen.

Esille tulleissa asioissa kieltämättä päähuomio kiinnittyy rakentamiseen, kilpailutoimintaan ja paljon
muuhunkin, mikä ei liity suoraan metsästykseen ja pienriistan asiat jääneet vähemmälle huomiolle.
Meillä on kuitenkin pienriistan metsästäjiä suurin osa, jos 130 jäsenmaksun maksaneista kuuluu
hirviporukkaan 50, niin pienriistan metsästäjiä on ollut 80.

Jäniskannat ovat olleet kohtalaisen hyvät aina ja metsäkanalintuja joskus hyvin ja joskus niukasti, niinpä
linnunmetsästystä onkin rajoitettu kiintiöillä tai rauhoituksilla. Lisäksi seuran alueista on vuosittain ollut
rahoituksessa kokonaan. Näin on pyritty pitämään riistakannat kestävällä tasolla, kiitos myös ahkerien
pienpetopyytäjien.

Yhteistoiminta naapuriseurojen kanssa on ollut hyvää johon suurena vaikuttajana on ollut RHY:n lohkojako,
sillä lohkopalavereissa joudutaan tekemään suuntaa antavia päätöksiä yhdessä. Niissä on myös sovittu
hirvilupien jakautumisesta seurojen kesken.

Toivottavasti lohkojärjestelmä pysyy voimassa - sehän on vapaehtoinen jokaisen osallisen osalta.

Suhteet maanomistajiin ovat olleet hyvät ja ne tulee säilyttää tulevaisuudessakin sellaisena, sillä ilman
vuokramaita metsästysseura ei voi toimia.
Tilojen pirstoutuessa johtokunnalla riittää työsarkaa seuran alueen tiiviinä pitämisessä.

Nykyisin asuu paljon ihmisiä kaupungeissa, jotka omistavat maata maaseudulla, eivätkä ole kiinnostuneita
metsästyksestä. Seuran sääntöjä tuleekin tarkastella tässä valossa ja olla valmis muutoksiin ajan hengen mukaisesti.
Mikä 40 vuotta sitten on ollut toimiva, ei välttämättä päde enää tänä päivänä.

Myös yhteistoiminta riistanhoitoyhdistyksen kanssa on ollut mutkatonta ja avointa.
Metsästysseurathan eivät kuulu mitenkään viralliseen riistaorganisaatioon, mitä RHY edustaa, vaan seurat
ovat itsenäisiä yhdistyksiä ja jäsenet ovat sen päättäviä elimiä.
Tämä selvyyden vuoksi, koska monilla on käsitys, että RHY määrää metsästysseuran toimintaa.

Kiitän kaikkia niitä tahoja, jotka ovat mahdollistaneet sujuvan ja toimivan metsästysseuratoiminan ylläpitämisen.
Kiitän teitä seuran toiminnassa mukana olleet henkilöt suuresta työstä tämän yhteisen toiminnan hyväksi.
Toivotan kaikki tervetulleiksi mukaan tämän jalon harrastuksen eteenpäinviemiseksi ja parantamiseksi.
Toivotan onnea KEMILÄN SEUDUN METSÄSTÄJÄT ry:lle saavutetusta 40-vuodesta ja toivon hyvää tulevaisuutta
seuraaviksi vuosikymmeniksi.

KEMILÄN SEUDUN METSÄSTÄJIEN 40-VUOTISJUHLASSA 29.8.2015
Pentti Murtovaara